Nuotinluku

Opi lukemaan nuotteja: nuotit viivastolla

Nuotit näyttävät salakoodilta, mutta sääntöjä on vain muutama. Tässä ne ovat, yksi kerrallaan. Napauta nuottia viivastolla kuullaksesi sen ja nähdäksesi sen koskettimen pianolla.

Nuottiviivasto

Musiikki kirjoitetaan nuottiviivastolle: viisi viivaa ja niiden väliin jäävät neljä väliä. Jokainen viiva ja jokainen väli on sävel. Mitä korkeammalla nuotti on viivastolla, sitä korkeammalta se kuulostaa. Viivalta seuraavaan väliin siirrytään pianolla yksi valkoinen kosketin ylöspäin.

Viivat lasketaan alhaalta ylös, ensimmäisestä viidenteen, välit samoin. Kun tunnilla puhutaan ”kolmannen välin c:stä”, tarkoitetaan alhaalta laskettua kolmatta väliä.

G-avain ja F-avain

Pianon äänialue on valtava, siksi luetaan kahta viivastoa, jotka yhdistää aaltosulje. Ylhäällä on G-avain (yleensä oikea käsi), alhaalla F-avain (yleensä vasen). Niiden välissä on keski-C (yksiviivainen c, c¹) omalla pienellä apuviivallaan.

Avaimet paljastavat itse itsensä. G-avain, myös diskanttiavain, alkaa toiselta viivalta ja kiertyy sen ympäri: se viiva on G. F-avaimen, myös bassoavaimen, kaksi pistettä rajaavat neljännen viivan: se on F.

Nuottien nimet

Viiva, väli, viiva, väli: järjestys on aina C D E F G A H, ja H:n jälkeen tulee taas C. Suomeksi sävel, jota englanninkieliset kutsuvat B:ksi, on H; meidän B:mme on alennettu H.

Hyvät lukijat eivät pänttää tätä taulukkoa vaan käyttävät maamerkkejä: keski-C, G-avaimen G, F-avaimen F ja C:t oktaavia ylempänä ja alempana. Ne tunnistaa heti, ja kaiken muun laskee niistä. Kaikki yksityiskohtaisesti sivuilla G-avain ja F-avain. Alttoviulu ja sello lukevat lisäksi C-avainta, joka tuo keski-C:n viivastolle (alttoavain, tenoriavain).

Apuviivat

Viivastolle liian korkeat tai matalat sävelet kirjoitetaan pienille lisäviivoille: apuviivoille. Kuuluisin niistä kantaa keski-C:tä: yksi apuviiva G-avaimen viivaston alla ja yksi F-avaimen viivaston yllä. Eri tavoin kirjoitettu, mutta sama kosketin.

Ylennys- ja alennusmerkit

Ylennysmerkki (♯) nostaa säveltä puolisävelaskeleen (kosketin heti oikealla, yleensä musta): C:stä tulee Cis. Alennusmerkki (♭) laskee sitä puolisävelaskeleen: E:stä tulee Es. Palautusmerkki (♮) kumoaa molemmat. Yksittäisen nuotin edessä ne ovat tilapäisiä etumerkkejä; koottuina jokaisen rivin alkuun niistä tulee etumerkintä, joka koskee kaikkia samannimisiä säveliä koko kappaleessa. Yksi ainoa ylennysmerkki (fis)? Kappale on todennäköisesti G-duurissa. Katso etumerkinnät ja kvinttiympyrä.

Rytmi: kuinka kauan nuotti soi

Nuotin muoto kertoo, kuinka kauan pidät sitä. Jokainen painike soittaa yhden tahdin, naksu jokaisella iskulla.

Piste nuotin oikealla puolella pidentää sitä puolella (pisteellinen puolinuotti kestää kolme iskua). Jokaisella aika-arvolla on yhtä pitkä tauko. Alun tahtilaji (4/4, 3/4 …) kertoo, montako iskua tahdissa on. Ääneen laskeminen, ”yy ja kaa ja koo ja nee ja”, asettaa rytmin paikalleen. Kaikki yksityiskohtaisesti sivulla nuottien aika-arvot.

Lue oikea kappale

Tämä on Beethovenin Oodi ilolle -sävelmän alku. Lue vasemmalta oikealle (H, H, C, D …) ja paina Kuuntele.

Molemmin käsin: Oodi ilolle pianolla.

Nuottivisa

Paras tapa lukea nopeammin: muutama minuutti tätä visaa joka päivä.

Näin kehityt

• Kymmenen minuuttia päivässä tunnin viikossa sijaan. Nuotinluku on silmien tapa.
• Lue välimatkoja. Sen sijaan, että nimeäisit jokaisen nuotin, katso, onko seuraava vieressä vai sävelen kauempana: näin hyvät lukijat lukevat.
• Hyvin helppoa musiikkia. Omaa tasoasi paljon helpompien kappaleiden lukeminen yhdellä kertaa vie pidemmälle kuin vaikean tavaaminen hitaasti.
• Katso nuotteja, älä käsiä. Opettele tuntemaan kahden ja kolmen mustan koskettimen ryhmät: silloin kädet löytävät koskettimiston katsomatta.

Opi lisää